Transformers Pogostan hiihdoissa

Transformers Pogostan hiihdoissa

Arto Mononen

palvelujohtaja Honkalampi-säätiö

Robotit, tekoäly ja niihin liittyvät teemat ovat jo osa mediatiedottamisen arkea. Robottien ja tekoälyn kyky suorittaa aiemmin ihmisille uskottuja tehtäviä on toki valtava. Teollisuuden valmistustehtävät, logistiikka sekä ruohon ja eturauhasen leikkaaminen käyvät roboteilta lähes makaaberilla tarkkuudella. Onpa robotteja ehdotettu jo verolle pantavaksi samaan aikaan kun verohallinto on robotisoimassa omaa toimintaansa. Siinäpähän verottelevat keskenänsä.

Viimeisten lumien aikaan on ollut tieteilijöiden ja insinöörien yhteistä hupia kynäillä turhiin faktoihin hairahtumattomia ennusteita siitä, mitkä työtehtävät ja työpaikat tulevat säilymään ja millä työpaikoilla kannattaa jo ruveta rantapalloja pumppaamaan.

Teollisuuden tuottavan työn korvaaminen roboteilla ei ole ollut temppu eikä mikään. Laajalti ennustetaan, että seuraavaksi robotit alkavat korvata johtajia. Onhan tekoälyn kyky käsitellä laajaa ja monipolvista tietoa sekä tehdä päätöksiä, aivan toista luokkaa kuin ihmis-johtajien. Ennuste vaikuttaa harkitulta ja tarkkaan perustellulta, mutta voiko tavallinen työntekijä kuinka luottavaisin mielin odottaa tällaista siunauksellista tilannetta?

On veikkailtu varsin uskottavasti, että robotisaatiolta säilyvät suojassa parhaiten sellaiset työt ja ammatit, joiden suorittamisessa tarvitaan empatiaa, humaanisuutta ja inhimillistä käyttäytymismallia (lastenhoitajat, esikoulun opettajat, mielenterveys-ammattilaiset). Luultavasti myös sellaiset tehtävät, joissa toimintaan ja päätöksen tekoon tarvittavaan objektiiviseen tietoon pitää pystyä sekoittamaan subjektiivisia mieltymyksiä, oman edun tavoittelua, kähmintää ja epämääräisiä salaliittoja, tulevat säilymään. Roboteista ei siis ole sen enempää politiikoiksi kuin taitoluistelu-tuomareiksikaan.

Myöskin erilaiset työt ja tehtävät, joiden keskeinen onnistumisen edellytys on inhimillinen epätäydellisyys, tulevat olemaan pitkään kova sama meidän ihmis-tallukoiden keskuudessa: On edelleenkin mielenkiintoisempaa, dramaattisempaa ja emotionaalisempaa seurata kuinka Iivo Niskanen ja Sundby kolaroivat hiihtokisojen loppusuoralla. Jos siinä olisi norjalainen robotti ja suomalainen robotti tötterehtämässä, niin ei siitä saisi ketään otsikoissa itkemään. Joskin odotan ilman muuta seuraavaa Hollywoodin elokuvahittiä ”Transformers Pogostan hiihdoissa.”

Robotisaatio ja tekoäly poikivat uusia töitä ja tehtäviä laajalti koko ihmiskunnalle. Niissä työtehtävissä, joita ei voida siirtää roboteille (mielenterveysammattilaiset, monet hoiva-ammatit, huippu-urheilijat, tuomarit yms) tulee roboteista ja tekoälystä olemaan suuri apu joka tapauksessa ja niiden käyttäminen on osa uutta ammattitaitoa ja pian osa mitä erilaisimpien ammattien tutkintorakennetta.

Robottien ja tekoälyn kyky oppia uutta on tuonut ne jälleen kerran askelen verran lähemmäksi meitä ihmisiä ja meidän standardiamme. On sinänsä hieman eriskummallista – ja jonkin vanhan kertomuksen mieleen tuovaa –  että ihminen haluaa väen väkisin tehdä robotin omaksi kuvakseen.

Itse joudan kauhistelemaan robottien inhimillisyyttä vasta sitten kun ne a) Oppivat oppimaan b) Kokevat ja sammuttavat oman motivaationsa ja c) motivoituvat omasta intuitiostaan tai inspiraatiostaan.

Ehkäpä neuroverkko-teknologia pääsee tuossakin eteenpäin, mutta milloinpa saisi oman lapsen nälkä robotin lähtemään töihin tai himo ajaisi sen raiteiltaan?