Yksi digitaalisuuteen yhdistyvä erityinen
ulottuvuus on lisätty todellisuus ja vaikka siitä puhutaan paljon, ei monelle
ole selvää, mitä sillä oikein tarkoitetaan. Eikä ihme, sillä vastaus
kysymykseen ei nimittäin ole helppo.
Kun puhutaan
digitaalisen ajan uusista todellisuuksista, on hyvä erottaa kolme todellisuuden
muotoa - virtuaalinen todellisuus VR (Virtual Reality), lisätty todellisuus AR
(Augmented Reality) ja yhdistetty todellisuus MR (Mixed Reality).
Virtuaalinen
todellisuus viittaa tietokoneen avulla simuloituun keinotodellisuuteen, jolla
on tai ei ole yhteyttä reaalimaailmaan. Se voi olla reaalimaailman kuvaus tai
se voi olla täysin fiktiivinen kuvaus. Lisätty todellisuus taas tuo tietokoneella tuotettuun reaali/virtuaalimaailmaan
lisättyjä ominaisuuksia kuten ääntä, videoita, animaatioita, videoita ja muita
vastaavia ominaisuuksia. Yhdistetty todellisuus on näiden kahden todellisuuden yhdistelmä,
jolla on yhteys reaalimaailmaan.
Asiaa selventää toivottavasti oheinen
kuvio. Eri todellisuuksien väliset suhteet voidaan nähdä jatkumona alla olevan
kaavion mukaisesti, jossa ääripäinä ovat reaalinen maailma ja virtuaalinen
maailma. Voidaan siis yhtäältä puhua virtuaalivahvisteisesta todellisuudesta,
jossa reaalitodellisuuteen tuodaan lisätty todellisuus- tai
virtuaalisuuselementti ja voidaan toisaalta puhua laajennetusta
todellisuudesta, joka muodostuu lisätyn todellisuuden ja virtuaalisen
todellisuuden kokonaisuudesta.
Lisättyä todellisuutta voidaan hyödyntää eri
sovelluksilla niin, että ne tehostavat viestintää, ja yhteistyötä. Sitä voidaan
käyttää asiakaspalvelussa kuten käyttöohjeiden havainnollistamisessa sekä
esimerkiksi valmistavassa teollisuudessa, vähittäiskaupassa,
kiinteistövälityksessä, korjaus- ja kunnossapidossa (erilaiset korjaus- ja
opaskirjat), kaupunkisuunnittelussa, arkkitehtuurissa, rakentamisessa sekä
ympäristösuunnittelussa. Näissä olennaista on usein ns. skannausteknologia,
jonka avulla virtuaalimaailma voidaan konstruoida. Nykyisin tämä alkaa osin
automaattista eli ihmisen ei tarvitse puuttua virtuaalisen simulaation
rakentumiseen. Näin ei tietenkään ole kaikissa sovelluksissa.
Erityisen paljon lisätyn todellisuuden
sovelluksilla tulee tutkijoiden mukaan olemaan käyttöä oppimisessa ja
erilaisten laitteiden ja järjestelmien käytön opastuksessa. Yhdistettynä
simulaatio-oppimiseen lisätyn todellisuuden käyttömahdollisuudet koulutuksessa
ovat lähes rajattomat. Oppiminen voidaan siirtää erilaisiin konteksteihin kuten
pelimaailmaan ja näissä mielikuvitus on usein vain rajana. Oppiminen voidaan
myös rakentaa toiminnalliseksi virtuaalisen ja reaalisen yhdistelmäksi, jossa
siinäkin on vain mielikuvitus rajana.
Logistiikan
näkökulmasta lisättyä todellisuutta hyödynnetään monin eri tavoin esimerkiksi
satamissa, lentokentillä, liikenteenohjauksessa ja varastojen hallinnassa. Nämä sovellukset tulevat jatkossa nopeasti
kasvamaan.
Erityisen
kiinnostavaksi kysymys yhdistetystä todellisuudesta tulee, kun se liitetään
kysymykseen robottien ja ihmisen vuorovaikutuksen luonteesta. Eräät tutkijat väittävät, että robotit
ovat lähtökohtaisesti yhdistetyssä todellisuudessa (MR) operoivia laitteita, joiden
suhde reaalimaailman on välittynyt. Tästä seuraa, että niiden kautta avautuva ihmisen
ja robottien- lue automaattien ja laitteiden- vuorovaikutuksen luonne ja muoto ovat
erilaisia kuin perinteisesti ymmärretty sangen lineaarinen ja suoraviivainen ihmisen
ja koneen vuorovaikutus. Kun tähän lisätään koneoppimisen näkökulma, ollaan
lähellä sitä, mistä lisätyn todellisuuden ja tekoälyn kokonaisuudessa on oikeastaan
kyse.
Olisikin
toivottavaa, että keskustelu tekoälystä, lisätystä todellisuudesta ja robotiikasta
olisi laajempaa ja syvällisempää. Toivottavaa olisi, että sen motiivi ei olisi
pelottelu ja uhkailu. Robotiikassa ei ole siis kyse ihmisen näköisten
mekaanisten automaattien toiminnasta yksistään, vaan paljon laajemmasta työtä
ja ihmisen kognitiota uudenlaisesta näkökulmasta tarkastelevasta näkökulmasta,
jossa ihmisen ja luonnon vuorovaikutusta on pohdittava analyyttisemmin ja
syvällisemmin. Se tekee lisätyn todellisuuden ja sen ympärillä olevan
kehittämistyön todella kiehtovaksi. Samalla se osoittaa sen, että siinä kuten
koko digitaalisuudessa on paljon myös valtavasti uuden liiketoiminnan
potentiaalia ja samalla täysin uusia työkaluja yhteiskunnan laaja-alaiseen
kehittämiseen.
Ari Tarkiainen
