Transformers Pogostan hiihdoissa
Arto Mononen
palvelujohtaja Honkalampi-säätiö
Robotit, tekoäly ja niihin liittyvät teemat ovat jo osa
mediatiedottamisen arkea. Robottien ja tekoälyn kyky suorittaa aiemmin
ihmisille uskottuja tehtäviä on toki valtava. Teollisuuden valmistustehtävät,
logistiikka sekä ruohon ja eturauhasen leikkaaminen käyvät roboteilta lähes
makaaberilla tarkkuudella. Onpa robotteja ehdotettu jo verolle pantavaksi
samaan aikaan kun verohallinto on robotisoimassa omaa toimintaansa. Siinäpähän
verottelevat keskenänsä.
Viimeisten lumien aikaan on ollut tieteilijöiden ja
insinöörien yhteistä hupia kynäillä turhiin faktoihin hairahtumattomia
ennusteita siitä, mitkä työtehtävät ja työpaikat tulevat säilymään ja millä
työpaikoilla kannattaa jo ruveta rantapalloja pumppaamaan.
Teollisuuden tuottavan työn korvaaminen roboteilla ei ole
ollut temppu eikä mikään. Laajalti ennustetaan, että seuraavaksi robotit
alkavat korvata johtajia. Onhan tekoälyn kyky käsitellä laajaa ja monipolvista
tietoa sekä tehdä päätöksiä, aivan toista luokkaa kuin ihmis-johtajien. Ennuste
vaikuttaa harkitulta ja tarkkaan perustellulta, mutta voiko tavallinen
työntekijä kuinka luottavaisin mielin odottaa tällaista siunauksellista
tilannetta?
On veikkailtu varsin uskottavasti, että robotisaatiolta
säilyvät suojassa parhaiten sellaiset työt ja ammatit, joiden suorittamisessa
tarvitaan empatiaa, humaanisuutta ja inhimillistä käyttäytymismallia
(lastenhoitajat, esikoulun opettajat, mielenterveys-ammattilaiset). Luultavasti
myös sellaiset tehtävät, joissa toimintaan ja päätöksen tekoon tarvittavaan
objektiiviseen tietoon pitää pystyä sekoittamaan subjektiivisia mieltymyksiä,
oman edun tavoittelua, kähmintää ja epämääräisiä salaliittoja, tulevat
säilymään. Roboteista ei siis ole sen enempää politiikoiksi kuin
taitoluistelu-tuomareiksikaan.
Myöskin erilaiset työt ja tehtävät, joiden keskeinen
onnistumisen edellytys on inhimillinen epätäydellisyys, tulevat olemaan pitkään
kova sama meidän ihmis-tallukoiden keskuudessa: On edelleenkin
mielenkiintoisempaa, dramaattisempaa ja emotionaalisempaa seurata kuinka Iivo Niskanen
ja Sundby kolaroivat hiihtokisojen loppusuoralla. Jos siinä olisi norjalainen
robotti ja suomalainen robotti tötterehtämässä, niin ei siitä saisi ketään
otsikoissa itkemään. Joskin odotan ilman muuta seuraavaa Hollywoodin
elokuvahittiä ”Transformers Pogostan hiihdoissa.”
Robotisaatio ja tekoäly poikivat uusia töitä ja tehtäviä
laajalti koko ihmiskunnalle. Niissä työtehtävissä, joita ei voida siirtää
roboteille (mielenterveysammattilaiset, monet hoiva-ammatit, huippu-urheilijat,
tuomarit yms) tulee roboteista ja tekoälystä olemaan suuri apu joka tapauksessa
ja niiden käyttäminen on osa uutta ammattitaitoa ja pian osa mitä erilaisimpien
ammattien tutkintorakennetta.
Robottien ja tekoälyn kyky oppia uutta on tuonut ne jälleen
kerran askelen verran lähemmäksi meitä ihmisiä ja meidän standardiamme. On sinänsä
hieman eriskummallista – ja jonkin vanhan kertomuksen mieleen tuovaa – että ihminen haluaa väen väkisin tehdä robotin
omaksi kuvakseen.
Itse joudan kauhistelemaan robottien inhimillisyyttä vasta
sitten kun ne a) Oppivat oppimaan b) Kokevat ja sammuttavat oman motivaationsa
ja c) motivoituvat omasta intuitiostaan tai inspiraatiostaan.
Ehkäpä neuroverkko-teknologia pääsee tuossakin eteenpäin,
mutta milloinpa saisi oman lapsen nälkä robotin lähtemään töihin tai himo
ajaisi sen raiteiltaan?