Kun kuulee sanan tekoäly tai nykyään myös keinoäly, joutuu usea ihminen hämmennyksen valtaan. Itse sana on monelle outo, vaikka tekoälyn historia on pitkä. Ajatus tekoälystä oli jo esillä antiikin filosofeilla, mutta nykymuotoisen tekoälyn alku jäljitetään usein 1940-luvulle ja tietokoneen keksimiseen. Tuolloin ihmisen ajattelua yritettiin kuvata symbolien loogisena tietojenkäsittelynä ja niinhän tietokone tänäänkin toimii. Sen ohjelmat ovat käskyrivejä, ei sen kummempaa. Itse tekoäly-termi keksittiin vasta vuonna 1956 eräässä tieteellisessä konferenssissa.
Osaavatko tietokoneet tosiaan ajatella? Onko niillä älyä oikeasti? Kysymyksiin ei ole helppoa vasta, mutta yritetään. Usein erotetaan kaksi tekoälyn muotoa: vahva ja heikko tekoäly. Heikko tekoäly on kyseessä, kun kone saadaan käyttäytymään älykkäästi. Hyvä esimerkki on shakkiohjelma, joka ei tiedä shakista yhtään mitään, mutta joka osaa tehdä siirtoja sille etukäteen ohjelmoitujen vaihtoehtojen mukaan. Usein puhutaan Turingin testistä, jolla yritetään väistää tekoäly- määritelmien ongelmat. Yksinkertaistaen testissä selvitetään ihmisen ja koneen vuorovaikutusta ja jos ihminen ajattelee, että hänen vastapuolellaan on ihminen eikä kone, testi on läpäisty. Testin tiukinta versiota ei ole vielä läpäissyt yksikään kone.
Kysymykseen koneen ajattelukyvystä voidaan tiivistää niin, että kone ei itse asiassa ajattele eikä se samassa mielessä kuin ihminen ymmärrä merkityksiä. Kone ei ymmärrä ironiaa eikä vitsejä. Hyvä esimerkki tästä on, että Googlen yritys tehdä robotista vitsikone vei siihen, että se alkoi kertoa rasistisia vitsejä ja sen toiminta piti lopettaa.
Koneen ajattelua on yritetty avata niin, että nykyisen tekoälyn kehittelyssä jäljitellään aivojen toimintaa. Usein puhutaan neuroverkoista ja koneoppimisesta, mutta mistä itse asiassa niissä puhutaan. Koneoppiminen (nykyiset hakukoneet ovat hyviä esimerkkejä) ja syväoppiminen ovat uusia näkökulmia siihen, mitä ajatellaan tapahtuvan, kun kone oppi. On myös usein esitetty tarina Facebookin kokeesta, jossa kaksi robottia opettelivat oman kielen, jota tutkijat eivät ymmärtäneet ja koe lopetettiin.
Aiemmin esillä ollut vahva tekoäly lähestyy ihmisen ajattelua ja kykenee ikään kuin luomaan uutta ja sen arvioidaan pystyvän tavallaan luomaan tietoisuuden. Professori Pentti Haikonen katsoo, ettei tietoisuutta voida saavuttaa tavallisella sääntöpohjaisella laskennalla. Hänen mukaansa aivot eivät ole tietokone, eikä ajattelu ole ohjelmoitujen komentojen suorittamista, eikä myöskään lukujen laskentaa.
Sen sijaan, että pyrkisimme saavuttamaan mielen ja tietoisuuden tunnistamalla ja toteuttamalla niiden alla olevia laskennallisia sääntöjä, meidän tulisi Haikosen mielestä kehittää erityinen kognitiivinen arkkitehtuuri, joka toisintaisi havaintoprosesseja, sisäisiä kuvia ja puhetta, kipu-, nautinto- ja tunnetiloja, sekä näiden taustalla olevia kognitiivisia toimintoja. Tällainen alhaalta-ylös-arkkitehtuuri tuottaisi korkeamman tason toimintoja yksinkertaisempien prosessointiyksiköiden, eräänlaisten keinotekoisten neuronien, avulla, ilman algoritmeja tai ohjelmia.
Haikonen uskoo, että riittävän monimutkaisessa mittakaavassa toteutettuna tällainen arkkitehtuuri tuottaisi tietoisuuden, jota hän kuvaa toimintatyyliksi ja -tavaksi, jota luonnehtii muun muassa havaintoprosessien ja eri aistien tuottaman informaation hajauttaminen. Haikonen katsoo siis, että tietoisuus on ennen kaikkea prosessi, ja että se syntyä spontaanisti autonomisissa agenteissa, joilla on sopiva ja riittävän monimutkainen hermoverkoston inspiroima arkkitehtuuri.
Tekoälyn käyttökohteet ovat jo tällä hetkellä moninaiset eri aloilla. Tällaisia aloja ovat teollisuus, markkinointi, tiedonlouhinta, puheentunnistus, oppiminen, suunnittelu, ennustaminen, ongelmanratkaisu, pelit, lääketiede, rahoitus ja logistiikka. Nykyisin useat teknologiayritykset: Amazon (Alexa ja Echo), Apple (Siri), IBM (Watson), Twitter ja monet muut käyttävät ja kehittävät kuumeisesti uusia tekoälysovelluksia. Tekoälyn hyödyntäminen erilaisten toimintojen automatisoinnissa on viime vuosina kehittynyt nopeasti. Ajatus koneesta ihmistä avustavana laitteena on edennyt ohjelmistorobotiikkaan ja siitä yhä kehittyneempään datan analysointiin ja siitä edelleen koneoppimiseen ja tekoälyn automaatioon. Tällä hetkellä olemme suurelta osin ensimmäisellä ja toisella askelmalla ja tekoälyn käyttö päätöksenteossa ja muissa vaativaa analysointikykyä edellyttävissä tehtävissä laajenee koko ajan.
Erityisesti sosiaali- ja terveydenhuollossa tekoälyn varaan lasketaan paljon lähtien ennaltaehkäisystä ja siihen sisältyvistä mahdollisuuksista. Myös asiakas/potilasrajapinta, johon kuuluvat asiakkaaksi hakeutuminen, jonotus, erilaiset puherobotit ovat kehittymässä nopeasti. Samoin vastaanottoon ja diagnoosit ja erilaisiin siihen liittyvät tutkimukset hyödyntävät jo nyt tekoälyä. Myös itse hoidon ja kuntoutuksen prosessit, ennakointi sekä asiakaan/potilaan seuranta ja palvelujen arviointi. Samoin logistiikkaan ja taloushallintoon ollaan ottamassa käyttöön runsaasti tekoälyä.
Tekoäly mullistaa myös monia muitakin toimialoja ja tuo aivan uusia työvälineitä ohjata organisaatiota ja niiden tuotantoa ja palveluja. Onko meillä viiden vuoden sisällä puheohjattava tekoäly ja millaisen muodon se saa? Onko meillä oikeastaan vaihtoehtoja tekoälylle? Tällä hetkellä näyttää siltä, että ei ole.
Linkit:
Osaavatko tietokoneet tosiaan ajatella? Onko niillä älyä oikeasti? Kysymyksiin ei ole helppoa vasta, mutta yritetään. Usein erotetaan kaksi tekoälyn muotoa: vahva ja heikko tekoäly. Heikko tekoäly on kyseessä, kun kone saadaan käyttäytymään älykkäästi. Hyvä esimerkki on shakkiohjelma, joka ei tiedä shakista yhtään mitään, mutta joka osaa tehdä siirtoja sille etukäteen ohjelmoitujen vaihtoehtojen mukaan. Usein puhutaan Turingin testistä, jolla yritetään väistää tekoäly- määritelmien ongelmat. Yksinkertaistaen testissä selvitetään ihmisen ja koneen vuorovaikutusta ja jos ihminen ajattelee, että hänen vastapuolellaan on ihminen eikä kone, testi on läpäisty. Testin tiukinta versiota ei ole vielä läpäissyt yksikään kone.
Kysymykseen koneen ajattelukyvystä voidaan tiivistää niin, että kone ei itse asiassa ajattele eikä se samassa mielessä kuin ihminen ymmärrä merkityksiä. Kone ei ymmärrä ironiaa eikä vitsejä. Hyvä esimerkki tästä on, että Googlen yritys tehdä robotista vitsikone vei siihen, että se alkoi kertoa rasistisia vitsejä ja sen toiminta piti lopettaa.
Koneen ajattelua on yritetty avata niin, että nykyisen tekoälyn kehittelyssä jäljitellään aivojen toimintaa. Usein puhutaan neuroverkoista ja koneoppimisesta, mutta mistä itse asiassa niissä puhutaan. Koneoppiminen (nykyiset hakukoneet ovat hyviä esimerkkejä) ja syväoppiminen ovat uusia näkökulmia siihen, mitä ajatellaan tapahtuvan, kun kone oppi. On myös usein esitetty tarina Facebookin kokeesta, jossa kaksi robottia opettelivat oman kielen, jota tutkijat eivät ymmärtäneet ja koe lopetettiin.
Aiemmin esillä ollut vahva tekoäly lähestyy ihmisen ajattelua ja kykenee ikään kuin luomaan uutta ja sen arvioidaan pystyvän tavallaan luomaan tietoisuuden. Professori Pentti Haikonen katsoo, ettei tietoisuutta voida saavuttaa tavallisella sääntöpohjaisella laskennalla. Hänen mukaansa aivot eivät ole tietokone, eikä ajattelu ole ohjelmoitujen komentojen suorittamista, eikä myöskään lukujen laskentaa.
Sen sijaan, että pyrkisimme saavuttamaan mielen ja tietoisuuden tunnistamalla ja toteuttamalla niiden alla olevia laskennallisia sääntöjä, meidän tulisi Haikosen mielestä kehittää erityinen kognitiivinen arkkitehtuuri, joka toisintaisi havaintoprosesseja, sisäisiä kuvia ja puhetta, kipu-, nautinto- ja tunnetiloja, sekä näiden taustalla olevia kognitiivisia toimintoja. Tällainen alhaalta-ylös-arkkitehtuuri tuottaisi korkeamman tason toimintoja yksinkertaisempien prosessointiyksiköiden, eräänlaisten keinotekoisten neuronien, avulla, ilman algoritmeja tai ohjelmia.
Haikonen uskoo, että riittävän monimutkaisessa mittakaavassa toteutettuna tällainen arkkitehtuuri tuottaisi tietoisuuden, jota hän kuvaa toimintatyyliksi ja -tavaksi, jota luonnehtii muun muassa havaintoprosessien ja eri aistien tuottaman informaation hajauttaminen. Haikonen katsoo siis, että tietoisuus on ennen kaikkea prosessi, ja että se syntyä spontaanisti autonomisissa agenteissa, joilla on sopiva ja riittävän monimutkainen hermoverkoston inspiroima arkkitehtuuri.
Tekoälyn käyttökohteet ovat jo tällä hetkellä moninaiset eri aloilla. Tällaisia aloja ovat teollisuus, markkinointi, tiedonlouhinta, puheentunnistus, oppiminen, suunnittelu, ennustaminen, ongelmanratkaisu, pelit, lääketiede, rahoitus ja logistiikka. Nykyisin useat teknologiayritykset: Amazon (Alexa ja Echo), Apple (Siri), IBM (Watson), Twitter ja monet muut käyttävät ja kehittävät kuumeisesti uusia tekoälysovelluksia. Tekoälyn hyödyntäminen erilaisten toimintojen automatisoinnissa on viime vuosina kehittynyt nopeasti. Ajatus koneesta ihmistä avustavana laitteena on edennyt ohjelmistorobotiikkaan ja siitä yhä kehittyneempään datan analysointiin ja siitä edelleen koneoppimiseen ja tekoälyn automaatioon. Tällä hetkellä olemme suurelta osin ensimmäisellä ja toisella askelmalla ja tekoälyn käyttö päätöksenteossa ja muissa vaativaa analysointikykyä edellyttävissä tehtävissä laajenee koko ajan.
Erityisesti sosiaali- ja terveydenhuollossa tekoälyn varaan lasketaan paljon lähtien ennaltaehkäisystä ja siihen sisältyvistä mahdollisuuksista. Myös asiakas/potilasrajapinta, johon kuuluvat asiakkaaksi hakeutuminen, jonotus, erilaiset puherobotit ovat kehittymässä nopeasti. Samoin vastaanottoon ja diagnoosit ja erilaisiin siihen liittyvät tutkimukset hyödyntävät jo nyt tekoälyä. Myös itse hoidon ja kuntoutuksen prosessit, ennakointi sekä asiakaan/potilaan seuranta ja palvelujen arviointi. Samoin logistiikkaan ja taloushallintoon ollaan ottamassa käyttöön runsaasti tekoälyä.
Tekoäly mullistaa myös monia muitakin toimialoja ja tuo aivan uusia työvälineitä ohjata organisaatiota ja niiden tuotantoa ja palveluja. Onko meillä viiden vuoden sisällä puheohjattava tekoäly ja millaisen muodon se saa? Onko meillä oikeastaan vaihtoehtoja tekoälylle? Tällä hetkellä näyttää siltä, että ei ole.
Linkit:
- Turingin testi: https://fi.wikipedia.org/wiki/Turingin_testi
- Pertti Haikonen: https://areena.yle.fi/1-4222513
- Riusto Siilasmaa tekoälystä: https://www.youtube.com/watch?v=WO1wND-_0Uc&t=154s
